ihanaa!!

Hei kaikki rakkaat kuulijat!! Kukaan ei varmaan ole pahoillaan, että edellisestä kirjelmästäni on kamalan pitkä aika. Itse olen pahoillani siitä, että nyt kun kirjoitan tätä syvällistä tulevaa kirjallisuuden klassikkoa, olen ihan luvattoman päissäni. Olen siis pahoillani myös kirjoitusvirheistä. Kirjoitusvirheistä puheenollen, mulla on vakava ongelma oikeinkirjoituksen kanssa. Kun tänään lähdin himasta, oli pihalle parkkeereattu auto, jonka lumiselle konepellille oli kirjoitettu "tässä ei saa pysäköidä". Pääsin turvallisesti ohi, mutta oli pakko palata takaisin, ja pyyhkiä se ´"tässä"yli ja korvata se sanalla "tähän".

Mutta jos nyt hetkeksi unohdetaan se, että olen päissäni ja kielioppinatsi ja palataan meille kaikille tuttuun aiheeseen: Baari.

Ajattelin tällälailla pitkän työkokemuksen omaavana henkilönä Teidän iloksennne listata ravintoloiden top 5 hirveimmät ja parhaimmat asiakasryhmät!

Aloitamme kauhukertomuksilla:

sija 5: Räppärit

Jos tiskin takana on jotain pöllittävää, ne pöllii sen. Vaikka se ois grenadiinia, tai mustikkasiirappia. Ne omistaa koko maailman, mut auta jumalauta armias jos jostain pitäs maksaa, ni ei tiennyt ennalta-arvaamaton kassatarjoilija kuka helvetti se lökäpöksypaskiainen onkaan.

sija 4. Pisut

Liikkuvat ryhmissä. Tilaavat 9 hotshottia,2mustikkashottia ja neljä manikkalaittisiideriä. Tai siis yksi niistä tilaa. Kun viet ne kaikki sille yhelle daamille, kaikki yheksän heläyttää kuorossa "me maksetaan erikseen" Sitten kuitenkin, maksu tulee aivan yllärinä! Kaikki lähtee kaivaa niitä visaelectroneja kasseistaan, joiden tilavuus ylittää eeppisesti Maija Poppasen bägin, jonne kuitenkin mahtu jalkalamppukin. Yleensä narttulauman johtaja myös katoaa paikalta jakelemaan juomia ties kenelle ja halailemaan randomeita exän serkun tyttöystävän ex kissanvahteja, mutta menee aivan pois tolaltaan kun joutuu kohtaamaan psykoottisen raivokkaan baarihenkilön, joka olisi ehtinyt myydä satasilla viinaa, mutta sen sijaan joutui odottamaan ihanaa tyttölasta, joka ei vaan tajua, että kyllä:elämässä käydään oravannahkakauppaa jopa herkullista mustikkashoteista.

3. Hassut Wanhat Sedät

Siis puumasedät. yrittää iskeä kaikkea mikä alittaa 25 vuoden ikärajan. Tytöttelevät baarineitiä ja viskovat rehvakkaasti viiskybäsensä tiskille, jolta ne saa sitten nöyränä kerätä. hauskoja vitsejä esitää kuten "saisinko pillun, eiku pillin" hahaahahahaahahahahaah. Saatana. Tilaavat kalleinta shampanjaa, mutta kun lasku saapuu, valittavat, että onpa kallista. Änkee ihmisten pöytiin viihdyttämään.

2. Ylemmät toimihenkilöt
Harvoin nähtyjä (paitsi Rafaellossa). Kyseessä on siis keski -ikäinen nainen. Vihaa baarineitiä, koska tämä on nuorempi ja nätimpi. Valitetaan ihan mistä vain, tyyliin :lasini pintajännite on liikaa,päätä särkee. Nuorempaa baariherraa yritetään iskeä, niikuin kaikkea muutakin jolla on lihaksia ja tukka hyvin. Joku on pissannut vessaan ja kaikki on huonosti. Ylepi toimihenkilö jaksaa aina muistuttaa, että hän maksaa minun palkkani. Tahtoo tietää talon ainoasta punaviinistä kaiken mahdollisen. Se yleensä kelpaa, koska hän on viiniexpertti.

1. Bailuseurueet

Oli sitten kyseessä polttarit, synttärit tai kissanvahdin exän kissanristiäiset nää on kauheita. "Miksei mulla oo hauskaa, vaikka mä oon maksanu tästä?" Voi herranjumala. Niille ei riitä mikään. Itkeä pitää, nää on mun bileet, mä haluun kuunnella Rihannaa!!! Seurueessa on lähes poikkeuksetta yksi tai useampi henkilö edellä mainituista ihmisryhmistä. Kaikkia vituttaa, kun muut asiakkaat, jotka toki heidän laillaan ovat maksaneet juomistaan ja käyttäytyvät aivan viehättävästi, ovat epäviehttäviä tai muuten viallisia ja kaikki pitää poiswtaa heidän maksamastaan tilasta. Tulevat sitten viikon päästä hakemaan tuulihattuja jotka olivat rakkaudella tehneet. Sori vaan, tuulihatut oli jo homeessa ja reklamaatio tulossa. Jes.

Ja sitten parhaat:

5. Reteet Daamit

Tulee baariin lepparditopissa ja kultakimalteessa. Tilaavat mitä ihmeempiä juomia, mutta niitä tekee ilolla, kun leidi selitää, että kerrankin on päässyt ihan ulos vallan ja mies on ulkomailla, ni nyt otetaan ilo irti joka pojasta!! Ja pojat tykkää!

4. ihkut mummit ja vaarit

Joskus käy, varsinkin lähikuppiloissa aaaivan ihania vanhoja ihmisiä. Ovat haltioissaan aivan kaikesta ja aina on miellyttävää kun kaljaakin saa! Niillä on ihania juttuja kun ne oli nuoria ja kauniita ja aina on myös ohjeita elämään! Mummit osaa myös aina yllättää, ja pikkukekkulissa heittääkin jonku härskin jutun ja onhan siinä baarineiti aivan pois tolaltaan. I <3 mummit ja vaarit!

3. Upeet randomit

Ihan sattumanvaraiset henkilöt, jotka kesken toimihenkilöilolan yht'äkkiä posahtavat tiskille ja kertovat kuinka ihastuttava ilta heillä on ollut. Siinä paatuneinkin baarimikon musta sydään lämpenee, kun joku ihminen on aidosti iloissaan vaan siitä, että baaimikko tarjosi oikean juoman ja dj soitti hyvän biisin! we <3 thew randoms!!

2. Hevarit

hevarit on maailman miellyttävimpiä asiakkaita. Aina raha valmiina ja kohteliaana odottavat juomaansa. Kaverilla jolla on kilo ripsaria ja hassut piilarit ei oo mitään todisteltavaa, joten tiskilläkään ei tarvi diivailla. Hevarit on upeita piste.

1. Kantikset

Ihanaa, kun joku tilaa sen tavallisen, muistaa sun nimen ja vaikka usein kantikset käyttäytyy miten sattuuu, se on ihan ok koska ne on kantiksia. Ja ilman kantiksia ei oo hyvää baaria, joten rakkautta kaikille jotka jaksaa hengaa meidän kaa!!


Rakkauitta, taivutuskielareita, rakkautta, iteänsä jeesukselle säästämistä ja muuta ihastuttavaa! Ja ihan vitun mahtavaa uutta vuotta kaikille!

Tee: Laura

Tättärääääää!!!

Ihan saairaaan iso kiitos synttäreille osallistumisesta, niille jotka paikalle saapuivat(hengessä mukana olleita ei lasketa)!!!!!

Oli ihan supersupersuper siistiä ku kaikki ihkut tyypit oli meidän kaa leikkii ja laulaa. Ja sekin oli siistii et saatiin pukeutuu ja kaikkee. Mä kuvittelin olleeni prinsessa, kunnes kuulin rakkaan sisareni esitelleen mun kuvaa matkapuhelimestaan jossain jatkoilla "Kattokaa, mun systeri on lapsiprostituoitu"

On jännä ilmiö muutenkin se, että joillekin ihmisille ku laittaa liikaa meikkiä, ne näyttää sillai huorahavilta. Mä skippaan sen håråvaiheen ja meen suoraan transuun. Mut hei, ei se mitää, tiedän monta oikeen nättiä transua!

Nyt kun synttärit on juhlittu ja julma talvi taas puree jo nilkoille, on aika vuoden pysäyttävimpään juhlasesonkiin: PIKKUJOULUKAUSI!!!! Joka vuos se alkaa aikaisemmin ja loppuu myöhemmin... Heinäkuusta helmikuuhun about...tai siltä se ainakin tuntuu... Tässä muutama vinkki pikkujouluhuumaan osallistuville:

1. Pukeudu hankalasti ja mahdollisimman typerästi. Ei ole lainkaan synti ja häpeä jättää sitä tonttulakkia päähän ku lähdetään toimistolta. Piikkarit naisille ja taksijonoon vaappumaan vaan, korkkareilla on myös hyvä huitoa itsensä jonon etupäähän! Mono käteen vaan ja huutamaan "Etteks te tiedä kuka mä oon, mä tunnen viis toimitusjohtajaa!!" Sit mennään yksitellen sinne espooseen, koska köyhät jakaa takseja, viis siitä vaikka sataa jäämurskaa alhaalta ylöspäin ja ripsaritkin on jo poskilla. Herroille sopii myös "kravattirambo-look" ja tottakai ajattoman tyylikäs "puvuntakki ja bokserit"

2. Pikkujouluissa saa pettää. Koko vuoden on kuola valunut kirjanpidon Niinan perään ja nyt kun glögi lämmittää sydäntä ja muitakin elimiä, voi sitten vihdoinkin kouraista vähän siitä sievästä pikku pyllystä. Kihlasormukset vaan nätisti käsveskaan tai puvun taskuun ja eiku saniteettitiloihin nuolemaan!! Turha sitä on kotona sitten tunnustella, puolisosi pani toimitusjohtajaa siivouskomerossa.

3. Ilmasta viinaa ei saa jättää. Kun Armollinen Työnantaja kerrankin tarjoaa drinkkilippuja tai boolia, täytyy osoittaa kunnioitusta ja kiitollisuutta. Viis siitä että koordiaatiokyky on muisto vain ja yrjö pontevasti puskee suupielistä vapauteen. Kaikki on juotava. Ei täällä pohjolassa turhaan silloin ennenvanhaan tehty ruokaan tarkotetusta viljasta viinaa ja sitten oltiin kännissä ja nälissään. Esi-isien perintö pidetään hengissä vaikka rahat, maine ja muisti menis.

4. Kerro kaikki. Anna vapautuneesti tulla kaikki vuoden mittaan kasaantuneet pahanolon ja vihan tunteet. Kerro pomollesi miltä se oikein tuntuukaan, kun se paskiainen vaanii just sun toimistopöydän liepeillä, diivailemassa Mersuillaan. Kerro sille et se haisee ihan patsulilta ja kaikki tietää et se on naisten tuoksu. Kerro Terolle et se on hyvä jätkä ja sopikaa et heti ens viikolla meette yhdessä pelaamaan kössiä sinne urheilutalolle. Halaa Teroa miehekkäästi. Tanssikaa niit hyvii biisei 80-luvulta hurmiossa, joka ylittää kaikki sovinnaisuuden ja aseman rajat. Pirkot pokaa vahingos samaa jannua ja tappeluhan siitä seuraa. Vessassa itkeminen on myös ok. Pääsääntöisesti pikkujoulut ei ei oo onnistuneet, ellei joku saa fuduja tai eroa teatraalisesti.

5. Osallistu raivolla. Kun toimiston ideanikkarit on taas keksineet uusia mahtavia leikkejä kuten ristinolla tai tietovisa viimevuoden mielenkiintoisimmista julkkishäistä, tee siitä elämäsi #1 prioriteetti. Elä kiihkeästi hetkessä. Jos ohjelmassa on Zumbaa, niin Zumbaa niin kuin et koskaan ole Zumbannut. Joululaulut tulee kajauttaa suomalaisen perusluonteen vastaisella innolla ja auvolla. Jos joku ei jaksa osallistua, siitä pitää heti tilaisuuden tullen puhua pahaa, ku se on ihan rajottunu ja kerranki ku päästään oikein kunnolla pitää hauskaa ni se sit pilaa kaiken tolla murjottamisella.

6. Seuraavan kerran kun menet töihin älä katso ketään silmiin. Ei nekään haluu kattoo sua.

7. Pikkujouluista ei puhuta, paitsi ens pikkujouluissa (hyvä tapa saada muuten riita aikaseks!!)

Ah pikkujoulut, tuo pimeimmän vuodenajan toivon majakkana loistava rauhan, rakkauden ja yhteishengen juhla!

Eli paarty haard ja muista: Me rakastetaan sua vaikka tiara on jo hieman repsallaan ja sukkahousut rikki. Me rakastetaan sua, kun kommunikaatiokykysi rajoittuu Eurocardin sohimiseen baarin suuntaan. Me rakastetaan sua. Muista se kun puhut norjaa seuraavana aamuna suureen valkoiseen mikrofoniin. Muista, et meiltä voi ostaa muumilimua.

Rakkautta ja taivutuskielareita!!!!

-Laura

Oi ihanaa hei!!

  

Syksy on taas koittanut ja kaikki on ihanaa! Tai sit mulla alkaa vihdoin lääkitys olla kohillaan... 

Mutta jokatapauksessa syksy on mun lempivuodenaika, eikä vähiten sen takia että voi hyvällä omatunnolla relaa parin punkun kaa ja käyttää villapaitoja. Harmi et mul ei oo yhtään villapaitaa enkä juo punkkua, mutta ei se estä muita nauttimasta tälläisistä iloista! Mielelläni tarjoilen kuitenkin sitä punkkua sitten...

Hauskaa syksyssä on sekin, että meillä on ollut paljon kaikenmoisia henkilökunnan juhlia. Tässä kun on kuitenkin avauduttu humalaisten ihmisten kaoottisesta hörhöilystä ravintolassamme, niin ajattelin tasapainottaa tilannetta. Me nimittäin osataan ottaa vahinko takaisin ja kunnolla. 

Esimerkkinä meillä oli tuossa vähän aikaa sitten rapujuhlat. Juhlia edelsi amazing race- tyylinen kaupunkisuunnistus. Piti suorittaa erinäisiä tehtäviä ja juoda viinaa samalla. Voin kertoa että siinä vaiheessa kun hilluu pitkin hernesaarta viideltä alkuillasta juuri meressä uineena,  aivan katatonisessa humalassa ja melko vähissä vaatteissa, tuntee olonsa vähintäänkin typeräksi. Tähän oloon oli luonnollisesti juotava lisää viinaa. Joskus tunteja myöhemmin kun ilmeisesti oltiin rapuja syöty ja juotukin jotain, käsittääkseni olemme jatkaneet siitä vielä erinäisiin ravitsemusliikkeisiin.  Rohkeimmat jaksoivat olla ihan pilkkuun asti. Itse luulin lähteneeni ajoissa kotiin, mutta selvisikin sitten että olin ollut yksi niistä rohkeista. Jes!

Yleisestikin kaikenmaailman siivouspäivät ja vastaavat usein johtavat hauskanpitoon tällä ilosella CUBA!n jegillä. Ja aina, aina jotain spektaakkelinomaista tapahtuu. Siinä on ilmassa aivan tietynlaista taikaa kun pistää tarpeeksi monta norsun toleranssin omaavaa ravintola-alan ammattilaista samaan paikkaan. Ja voin hyvinkin kuvitella että se ei ole mitään kaunista katsottavaa. Mutta saatana sentään se on hauskaa!  On se niin kamalan mukavaa kieriä valkovenäläisen pehmeän rakastavassa sylissä pitkin lattioita ja katuja. Aukoa päätään tuntemattomille ihmisille (mut ihan vaan sen takia et ne on väärässä, vaikkakin tietämättään)

Sekaantua vääriin ihmisiin ja hankkia itselleen niin eeppinen krapulamorkkishäpeäkouristuspuistatusahdistus,  että on ihan tosissaan soitettava äidille ja kysyttävä miksi minut on tähän kamalaan maailmaan synnytetty. Yleensä onkin sitten seuraavana päivänä töitä ja ollaa taas niin hienoa drinkkibaaria ku bissenkin saa sheikattuna.

JA KAIKKI TÄMÄ HUONO JA MORAALITON KÄYTÖS JOHTUU YKSINOMAAN SIITÄ, ETTÄ ME JOUDUTAAN ANTAA NIIN PALJON VINAA POIS, ETTÄ PAKKOHAN TILALLE ON UUDET JUODA! ETTÄ EI TUOMITA SIELLÄ IHMISET JOTKA KÄY LENKILLÄ!

Mutta,mutta.. nyt on kaikkee jännää taas tulossa! Nimittäin rakas CUBA! täyttää pian 3 kokonaista vuotta ja niitä synttäreitä ei missään nimessä voi missaa, joten pitäkäähän lapset ja lapsenmieliset silmät kirkkaina!

Enää en jaksa kirjoittaa koska mun tarttee keskittyä nyt olennaiseen. Eli lonkeroon.

Rakkautta ja muita riivaajia!!

-Laura

AHAHAAHAHAHAHAHAHAHAHAHA. Vittu.

Heippa ja huomenta! Toivottavasti kaikilla on ihana sunnuntai ja kaikkee. Mulla ainakin on, jos ihanalla tarkotetaan sitä että kiljuu sisäänpän ja tahtoisin kovasti tunkea käteni lihamyllyyn. Heräsinkin miellyttävästi. Ensin siihen että tajusin olevani erittäin kylmissäni. Johtui siitä että olin sohvalle nukahtanut ja ikkuna oli auki. Seuraavan kerran heräsin sängystäni siihen, että kissa makaa selällään mun pään vieressä. Se oli kivaa, sillä sen katseessa oli jotain lempeää ja inhimillistä, vähän niiku sillä likalla Manaaja-elokuvassa. Hellästi mutta määrätietoisesti pikku tassu terävine pikku kynsineen porautui ihooni, juurikin kaulavaltimon kohdalla. Nousin aika nopeesti siitä.

Koko työviikko on menyt aika samallla sävelellä. Aloitamme keskiviikosta:

Puhelin soi koko päivän, tavaroita piti saapua, jätti saapumatta, ihmiset pyörivät ympyrää seurasi melko eeppinen retki tukkuun... Tukkureissulla tapahtui kaikkea jännää, kuten tympeitä unkarlaisleidejä, vääriä ajosuuntia ja riehuntaa. Ostoksia sieltä emme saaneet.

Jossain vaiheessa leikkasi niin pahasti kiinni että katsoin parhaaksi jättää asiakaspalvelutehtäväni sikseen.

Torstaina heräsin sängystä poikittain. Töissä meillä oli oikein mukavaa. Nypittiin rauhassa minttua ja kuunneltiin ihanan Mark Laneganin uutta levyä. Siihen asti kunnes saapui paikalle nelikko nuoria aikuisia. Ensin tingattiin niin perkeleesti. Heitä kuitenkin oli niin useita että alennusta oli saatava siitä drinkistä nyt. Eivät saaneet. Sit piti saada Lady Gagaa!! Eivät saaneet sitäkään. Tokihan olisin voinut katkaista rauhallisen tunnelmoinnin ja laittaa p-p-p-poke her facen soimaan, mutta entä sen jälkeen??  3 min 48 s jorattuaan kiihkeästi popin uuden ruhtinattaren tahtiin, koittaisi taas rauha. Sit ois kaiklle tullut vaivaantunut olo. 

 Onneksi rauha katkesi upeasti siihen että vastapäisessä anniskeluravintolassa kävi palohälytys, ja kaikki iloiset keski-ikäiset Eurocardeineen tulvivat drinkin toivossa ovesta sisään. Koin tarpeelliseksi lähetä töiden jälkeen Lostariin.

Tähän väliin oodi Lostarille:

Oi Lostari! Sinä ystävistä rehellisin. Sinun luoksesi saapumien, on kuin kävisi sporapysäkille sammuneen spugen viereen lusikkaan; haisevaa, epämiellyttävää ja potentiaalisesti vaarallista. Mutta silti, oi Lostari, silti rakastan sinua! Haastat meidät katsomaan  kunnollista käytöstä ja terveitä elämäntapoja kopeasti silmiin ja sanomaan ei! Vitut mä mihinkään lenkille mee, otanpa yhden jeegerin lisää! Maanisesti raavimme baaritiskiäsi, kulutamme lattiaasi ravaamalla ympäriinsä, tanssimalla Britneyn tahtiin ja etsien samalla sitä vähiten rumaa tyyppiä jonka vois raahata himaansa. Nauramme ja itkemme yhdessä nurkissasi. Lostari, annat meille mahdollisuuden toteuttaa itseämme huonosti, mutta niin viihdyttävästi!

Saapui perjantai. Kaikki sujui oikein leppoisasti, joskin Illan Erikoinen tuntui olevan asiakas... Heti alkuillasta ravintolaamme törmäsi joukko 18 vuotiaita. Ilmoitin seurueen emännälle, että eipäs käykään kun ikäraja ois toi 24. Se oli minusta hauskaa siksi, että kyseessä oli neidin läksiäiset ja hän oli kutsunut paikalle viitisenkymmentä ikäistään ystävää. Hei hei lapset, menkää puistoon niinku muutkin kunnon teinit tekee. Ahahahaahah.

Perjantaissa oli parasta se että Ville Vihermaa- jolle tää blogi on omistettu- tuli käymään kera muiden ihanien poikien! Ville sä oot tosi ihku!  Jossa joskus bloggaat voitsä omistaa sen mulle? Ja ky sä voit saada kukkia ja fisun enivei!! 

Kaikki muu olikin sitten aikalailla paskaa ja töiden jälkeen en pystynytkään enää muuhun kun suoraan huutoon.

Lauantai olikin sitten aivan kamalaa! Jos bissehanat hajoo, paras aika sille on luonnollisesti puol kahen aikaan yöllä. Ihmiset olivat ilmeisesti soitelleet toisilleen etukäteen ja sopineet, että turha mennä hankalaksi heittäytymään sinne cubaan hei, mennää olee aivan täysin mahdottomia! Tässä oodi mun suosikille:

Pasi* Sä oot upee. Tulit ravintolaamme puku päällä ja tukka hyvin. Shampanjaakin tilasit. Ja koska tilasit laadukkaampaa kuohujuomaa kokonaisen pullollisen, katsoit oikeudeksesti vaatia sen alle  myös pöydän. Ulkomailtakin oli vieraita, hitsi, niil oli varmaan passit ja kaikkee!! Kun kerroin sinulle että ei, et saa pöytää, kysyit miksi.sanoin että en nyt just viitsisi lähteä illastaan nauttivia ihmisiä siirtelemään pois tuoleiltaan sun egos tieltä. En toki noilla sanoilla, sen sijaan tekohymyilin takiasi leukani niin lukkoon että sain aikamoisen päänsäryn. Ymmärit kuitenkin tilanteen ja menit pois. Vain tullaksesi takaisin!!! Halusit mikin jotta voit kaikelle kansalle kuuluttaa, että kyllä; mun kaverilla on nyt synttärit!! Kerroin sinulle, että en ole varma onko nyt mikkiä talossa. Syytit minua valehtelijaksi, sillä joka ravintolassa on mikrofoni. Aina. Sanoin sinule, että hetki pieni, minulla on nyt tässä näitä asiakkaita kamalasti, voinko palata asiaan ihan kohta. Syytit minua taas valehtelijaksi, kysyit enkö välitä sinusta, synttärisankarista, ulkomaailaisista vieraista puhumattakaan. Pasi et saanut mikkiä, koska olet paskantärkeä pallinaama. Facebookissa on sellanen sovellus, jossa voit merkitä itsesi jonkun mestan pormestariksi. Klikkaa Pasi Pieksänmäkeä ja muuta sinne asumaan. Siellä voit hallita sitten.

*nimi arvattu

Kiitos, nyt helpotti. Vitsi et tekee mieli mennä lostariin ja olla ihan humalassa ja näin pyyhkiä koko viime viikko pois mun elimistöstä. 

Rakkautta, ponipusuja ja saippuakuplia!! 

Ps: Kyl meil on kivojakin asiakkaita

Why Spain?

Oli sen verran pitkä ja kylmä talvi, että kesää ja aurinkoa tuli todellakin ikävä. Tästä syystä päätin ottaa varman päälle ja buukkasin itselle ja perheelleni neljän viikon lomamatkan Espanjaan – siellä kun saa takuuvarmasti nauttia auringosta. No, tulipa tehtyä viisas päätös: Suomessa lyötiin samaan aikaan kaikki helle-ennätykset ja aurinkoa olisi ollut vaikka muille jakaa. Meitsin tsägäJ. Anyways, Espanjan reissu onnistui hyvin ja aurinko paistoi joka päivä, joten eipä tarvitse vähään aikaan hinkua helteiden perään.

Yksi juttu kuitenkin tökki Espanjassa pahemman kerran ja se oli ruoka. Oikeasti, pitääkö kaikkia asiakkaita pitää turisteina ja pitääkö niille aina tarjota sitä samaa “ihanaa” espanjalaista ruokaa? Joksenkiin tylsää vetää vain rasvassa paistettuja äyriäisiä, kalaa ja perunoita tai sitten öljyssä uivia kasviksia, salaatteja, kalaa yms joka ikinen päivä. Ja hitto kun joka paikassa on aina se sama lista!!! Come on Spain, you can do better!

Chillailimme pari viikkoa Barcelonan eteläpuolella piskuisessa Sitgesin kaupungissa. Nasta paikka, vaikkakin täynnä turisteja, turistikrääsää ja näitä kliseisiä espanjaravintoloita, jotka myivät hekin vain sitä samaa shittiä. Kun paikallinen ruoka alkoi tulla ulos korvista, aloimme etsiä muun maalaisia ruokapaikkoja edes vähän paremman ruuan toivossa. Päädyimme Sole Pizza Amore–nimiseen italialaiseen ravintolaan, joka oli avattu tänä kesänä. Mamma mia, nämä italialaiset osaavat ravintolabisneksen! Hyökkäsimme sisään ravintolaan neljän aikuisen ja kuuden eri ikäisen lapsen voimin. Iloinen emäntä toivotti meidät tervetulleiksi ja raivasi meille tilaa 30-paikkasesta ravintolasta niin että lastenvaunutkin saatiin sisäänJ. Ennen kuin ehdimme sanoa hep, meille tarjoiltiin talon omat aperitiivit: tuorepuristettua appelsiinia ja proseccoa. Maistui erinomaiselta ja toimi hyvin aivan tuoreiden oliivien kera. Nämä tarjottiin tietysti “on the house” ja minä hymyilinJ. Emäntä, joka myöhempien keskustelujen myötä osoittautui yhdeksi omistajista, oli aivan fantastinen. Hän puhua pälpätti, nauroi, lauloi ja piti loistavaa tunnelmaa yllä salissa. Aivan loistava henkilö.

Tilasimme muutamia alkupaloja kuten sinisimpukoita marienere, vitello tonnatoa, tomaatti-mozzarellasalaattia ja tomaattibruchettaa. Kaikki toimi hyvin. Oma tomaatti-mozzarellasalaattini maistui tuoreelta. Mozzarella oli pehmeää buffalomozzarellaa ja tunnistin selkeästi ikääntyneen ja laadukkaan oliiviöljyn maun. Tuore basilika ja Välimeren mehevät tomaatit toivat tähän klassiseen Caprese-salaattiin aivan oivan maun. Yksinkertainen mutta nerokkaan loistava tuote, joka tässäkin italialaisessa ravintolassa toimi kuin nenä päässä. Pääruuaksi tilasimme eri pastoja. Itse tykkään tilata hyvissä ravintoloissa Pasta Vongolen, sillä jos se on tehty hyvin, sen maku on voittamaton. Ja annokseni olikin aivan super herkku, hietasimpukat ja spagetti lauloivat harmoniassa loistavassa persilja-oliiviöljy-valkoviinikastikkeessa. Sain taas kerran muistutuksen siitä, että italialainen keittiö on kaikessa yksinkertaisuudessaan vain niin voittamaton juuri yksinkertaisuutensa ansiosta. Laadukkaat raaka-aineet ja avot!

Maistoin myös 2-vuotiaan tyttäreni, Chloen, Penne Pasta Ragua, ja tämä kermainen tomaatti-jauhelihapasta oli lähes yhtä voittamaton kuin minun vongoleni. Ai että he osasivat, hyvän palvelun lisäksi myös hyvää ruokaa!

Jälkiruoaksi tilasin ainoastaan macchiaton ja suklaapizzan. Macciato oli tehty todella tummista pavuista ja täysmaidosta ja toimi niinkuin pitikin. Suklaapizza oli yksinkertainen ja maukas eli Nutellasta tehty tahna pizzaleivän päällä. Nam, sanoivat lapset ja vetivät sen huiviin alle minuutissa.

Keskulteltuamme tovin naapureiden avulla ja käsillämme italiaa, englantia ja espanjaa tuli esille, että kyseessä oli perheravintola. Iskä, Marion, oli keittiössä, äiti salissa ja kolme poikaa pelasivat tietsikkaa isän silmien alla. Perhe oli myynyt kaiken omaisuutensa Italiassa, koska he halusivat yrittää jotain uutta, muuttivat Sitgesiin ja perustivat sinne siis kodin ja ravintolan. Mahtava tarina, perhe on siellä missä sydän onJ.

Olimme myytyjä ja loppuloman ajan kävimmekin joka toinen päivä tässä loistavassa italialaisessa syömässä ja juttelemassa omistajapariskunnan kanssa, kansainvälisellä tavalla. Hyvä kokemus, kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos eksytte Sitgesiin.

Aika tragikoomista, että paras ravintolakokemukseni Espanjassa olikin italialainenJ.

Ruoka is an attitude!

Rakkain terveisin,

Kimi

fckabc

Ravintola-alan ammattilainen tokaisi minulle viime viikonloppuna kotikaupungistani Porvoosta keskustellessamme, että ”on se hyvä nyt porvoossa asua kun sinne tuli kunnon marketit, prisma ja cittari”.  Niinpä, siinähän ne molemmat ruokakulttuurin ja suomalaisen kotigastronomian kehittäjät tuli mainittua. Vaikka ammattilaisen suusta hunajamarinoidun broilerin pakkomarkkinoinnin hyväksyminen kuulostaakin huvittavalta, ei todellisessa vähittäistavarakaupan kilpailutilanteessa ole mitään hauskaa. Päinvastoin, tilanne on perseestä. Mistä sitten suomalaisen ihmisen isojen ketjujen ihannointi kumpuaa? Maksammeko mieluummin kohtuullisen huonosta ruuasta jollekin merkityksettömälle ketjulle kuin erinomaisesta laadusta naapurin leipäkauppiaalle? Ai niin, saadaanhan ketjusta keskittämällä 5% takaisin selvää rahaa ja tämä ei tietenkään nosta niiden lähtöhintoja yhtään. Ei, vaikka varmaan 80 pinnalla suomalaisista on nuo kortit. No joo, saattaa kuulostaa pienikokoisen porvoolaisen pienyrittäjän ruikuttamiselta mutta ajatusmaailmassamme on mielestäni jotain pahasti vialla, jos kaksvitonen tyttöseurue surutta valitsee pari euroa halvemman bulkkiskumppapullon teollisessa ketjukuppilassa perjantai-iltana laadukkaan cavan ja sympaattisen ilmapiirin sijaan. Ja kun tarjoilija tulee ruokailun jälkeen kysymään purkista vedetystä maissintähkästä, rasvassa pyöräytetyistä pakasteperunoista,  kuivuneista kasviksista ja vakuumipakatusta naudan paistista, että maistuiko?, niin vastaus on saatanan suurella todennäköisyydellä kyllä, tosi hyvää! Mitä v….a? Ei varmasti maistunut, valehtelette! Olisiko tarjoilijan pitänyt kysyä, harmittaako vähemmän kun rahanne menevät ison ketjun pohjattomaan kassaan naapurin sijaan? Tämänkö takia kuljemme Nokian lippikset päässä?  Koska Ollila ja Olli-Pekka ovat satuhahmoja ja hauskoja heppuja telkkarissa?

Olin viime perjantaina syömässä yhtä parhaista lounaista pitkään aikaan. Nieriä suli suussa, korvasienikastike oli taivaallista ja uudet perunat täydellisiä. Alkuun tuli juureen leivottua leipää ja voita. Hintaa annoksella oli 11,50€ ja tahtotilani oli maksaa vaikka 15€ jos kukkarossa olisi ollut jotain muuta kuin tapissa olevia luottokortteja. Melko mahtavan lunssituokion päätti ikävästi naapuripöydän mestariseurue. Erittäin miellyttävä tarjoilija tarkasti herrojen viihtyvyyttä ja kysyi heiltä hauskasti; ”oliko ruoka hyvää vai erinomaista?”.  Aavistuksen ylipainoinen virkamies missasi kysymyksen totaalisesti ja vastasi; ”kala oli niin pieni, että jouduin täyttämään itseni leivällä.”.  Tarjoilijalle tuli kyynel silmäkulmaan, minkä tietysti herrojen mielestä ansaitsi yrittäessään olla täysin turhaan ylpeä erinomaisesta tuotteestaan, koska se oli aivan liian pieni kalanpahainen. Harmittaa tarjoilijan puolesta, ottaa päähän ravintoloitsijan puolesta ja ennen kaikkea ketuttaa jos seuraavalla kerralla saan ylisuuren annoksen vanhaa seitiä alle kympillä samasta lafkasta.  

Kuitenkin, suosin ja suosittelen erikoisruokakauppoja kuten Anton & Antonia kotikulmillani, pieniä ja sympaattisia ravintoloita yksityisessä omistuksessa, CUBA!n rakkaudella duunattuja mojitoja ja Raptorin musaa palanpainikkeeksi. Tai jotain. Tärkeimpänä kuitenkin kaikista on seuraavalla kerralla kun ajatte autolla niin painaa zaatana kaasua ABC-aseman kohdalla!

Riku

HUI HAI MOTHERFUCKERS!

Tämä on blogi. Helsingin kuumimman ja kylmimmän Cuba-baarin omistajien blogi.

Kirjailemme tänne aika ajoin tärkeitä yhteiskunnallisia huomioita, paljastuksia kollegoistamme (joista kaksi muuten juuri tulivat ulos kaapista) ja muuta olennaista informaatiota mitä ilman olisi vaikea elää.

Elämisestä, ja kuolemisesta, ja Cubasta, tulikin juuri mieleeni, että naapurisaarella Haitissa tärisee edelleenkin niin perkeleesti, eikä näytä erityisen hyvältä. Lähetetään niille euroja että pääsevät tolpilleen, vaikka tän Punaisen Ristin linkin kautta:

https://secure3.convio.net/arc3/site/Donation2?idb=0&df_id=1320&1320.donation=form1&s_src=RSG00100E002&s_subsrc=eopgov&JServSessionIdr004=zsq1t21531.app315b

Bonuksena tulee rouheempi olo itselle ja Cuban drinkkikin maistuu paremmalta.

Jufo on nähty Miamissa. Televisiossa on pingviinejä.

Rakkaudella,

"Villenne"